Liikunnan iloa

Tiistai 3.2.2015 klo 21:29 - Kaarina


Lunta on tullut mukavan paljon! Enkä valita yhtään! :D Tämä päivä ja eilinen ovat olleet erityisen kauniita, kun puutkin kantavat täysinäisiä lumikuormiaan. Otin kuvia paljon, ettei vaan unohdu, miten näyttävää täällä on. Meidän pihassa komeilee hyvin mahtava lumilinna. Se alkaa olla jo niin korkea, että minä pelkään sen olevan vaarallinen, mutta Anssilla on kuulemma homma hallinnassa. Hän on rakentanut sen Simeonin kanssa. Melkoiset lumimiehet! Isabella nauttii valmiista tuotoksista ja laskee mielellään lumimäkeä alas sata kertaa perätysteen. Mauno nauttii ihan muuten vaan lumesta vaikka ei välitäkään rakentaa siitä mitään.

Tänään pääsin(olisin varmasti päässyt aikaisemminkin, mutta ei ole ollut intoa) historiallisesti jumppaan, ekaa kertaa viiteen vuoteen. Minä en tunnetusti ole jumppaihmisiä. Inhoan sellaista jumppaa, jossa vedetään täydellä teholla veren maku suussa. Tehojumpat jätän siis suosiolla reippaammille isosiskoilleni. Tämän päiväinen jumppa oli kuitenkin pilates tyylinen, rauhallinen kokonaisuus. Silti tuntui, että lihakset tekivät työtä ja syke ei missään vaiheessa mennyt maksimiin, eikä tullut sitä kauheaa maitohappo-oloa. Jumppa on vieläpä ilmainen Kansanlähetyksen työntekijöille, joten taidan jatkaa sitä tiistaisin aina kun Anssi on paikalla lastenvahtina. Aloitin myös uimisen kerran viikkoon. Se tuntuu hyvältä ja kilometrin ui reilussa puolessa tunnissa Sen jälkeen saan mennä saunaan rentoutumaan!

Koululiikunta on ollut minulle aina kauhistus. Isän perintönä en tajua pallopeleistä mitään. Kerran yritin heittää pesäpalloa oikeaan suuntaan, mutta se lensikin suoraan opettajan päätä kohti. Sydän hyppäsi kurkkuun, mutta opettaja sai siepattua pallon salamana käteensä. Taisimme molemmat säikähtää melkoisesti ja sain kunnon ripityksen sen jälkeen. Uiminen oli hirveää, kun en osannut selkäuintia, en kroolia, enpä oikeastaan mitään muuta kuin rintauintia(nyt siis uin rintauintia pelkästään). Hiihto ei vain ottanut onnistuakseen. Ainoa, mistä nautin ja jossa koin onnistumisen tunnetta, oli telinevoimistelu. Sitä olisi ollut mukava harrastaa enemmänkin, jos olisi ollut mahdollista.

Kodin Kuvalehdessä oli vähän aikaa sitten hyvä pääkirjoitus, jossa päätoimittaja kertoi avoimesti liikuntainhostaan. On rohkaisevaa tietää, että on muitakin, jotka ei varsinaisesti nauti liikunnasta, mutta jotka tekee sitä ihan vain sen takia, että kroppa pysyisi paremmassa kuosissa. Minulla se lähteminen on aina kaikkein vaikeinta. Kuitenkin siitä liikuntasuorituksesta itsestään tulee ihan hyvä olo. Aikaisemmin minulla oli usein tapana aloittaa juokseminen ja tehdä sitä niin tosissaan ja tavoitteellisesti, että parin kuukauden treenaamisen jälkeen lopetin lajin kokonaan. Siksipä yritän nyt tehdä liikuntaa mahdollisimman "miellyttävällä" ja hyvältä tuntuvalta tavalla. Ehkäpä siitä tulisi sitten säännöllinen tapa. Kaipaan kuitenkin sitä nuoruuden aikaa, kun kävelin joka päivä tunnin. Nuorena harrastin sitä isän kanssa, myöhemmin pakotin Anssin kävelemään kanssani. Nyt ei samalla tavalla voi vaan ottaa ja lähteä, mutta hei, lapset kasvavat koko ajan. Ja onhan Anssi luvannut ostaa minulle koiran 60-vuotis lahjaksi. Siitä tulee sitten minun loppuelämäni lenkkikaveri! :D

Mitäs muuta meille kuuluu? Alku vuosi on ollut suhteellisen tyyntä aikaa. Lapset kiukuttelivat kiukkunsa syksyllä ja nyt he ovat varsin seesteisiä(Isabellan 3-vee uhmaikää lukuunottamatta). Etenkin isot pojat näyttävät olevan varsin seesteisiä. Syksy oli heille varmasti sopeutumisen aikaa, jolloin kaikki kiukku kohdistui tietenkin meihin vanhempiin. Koulussa molemmat ovat tsempanneet aina hyvin. Aika luonnollista siis. Tänäänkin ilahdutti kouluterveydenhoitajan soitto. Maunon terveystarkastus oli mennyt hyvin ja hän kehui poikaa reippaaksi ja mukavaksi pojaksi. Maunon jalat olivat tutkittaessa hieman eri mittaiset, mutta se on kuulemma melko tavallista tuossa iässä.

Tälläistä tällä kertaa! Taivaan Isän varjelusta kaikille teille!

Kaarina


Kommentit

5.2.2015 14:03  Tuija

Uiminen on tosihyvä harrastus! Itsekin käyn uimassa kilometrin joka viikko (ainakin yritän) noin puolessa tunnissa ja ihan "perinteiseen" tyyliin. Tekee niin hyvää!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini