Joulu on jo ovella.

Lauantai 20.12.2014 klo 23:27 - Kaarina


Tänään on ollut ihan ihmeen rauhallinen ja rento päivä. Kiitos siitä kuuluu Anssin äidille, joka otti Maunon ja Simeonin yökylään kotiinsa. Tuntuu ihan oudolta viettää vain kahden lapsen kanssa koko päivä. Kotona on paljon vähemmän vilskettä, vähemmän sotkua, ja enemmän aikaa siivota ja tehdä omia pienia mukavia puuhia. Myös nyt illalla kun pikkuiset ovat nukkumassa jo puoli kahdeksalta, meillä on Anssin kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Koko päivän olemme myös voineet jutella Anssin kanssa pelkäämättä, että isommat kuuntelevat korvat höröllä mistä keskustelemme. Välillä tällainen irtiotto isommista lapsista tekee hyvää. Ja sitä mukavampaa on saada heidän kotiin taas huomenna. Rakkaita lapsia kaikki!

Tänään lapsilla alkoi joululoma. Myös Anssi on joululomalla(jos ei lasketa huomista työtehtävää). Mauno sai koulusta ensimmäisen suomalaisen todistuksen ja olo on iloinen, kun poika on selvinnyt kiitettävästi koulussa. Mauno on syksyn aikana oppinut paljon ja koulun käynti on ollut mielekästä. Välillä englanninkielen opiskelu on tuottanut tuskastumista sekä oppilaassa että vanhemmassa, mutta pänttääminen kokeisiin on kannatanut ainakin todistuksen perusteella. Uutta Maunossa on myös se, että hän on oppinut käyttämään tietokonetta ja puhelinta varsin näppärästi. Pelit eivät kiinnosta häntä, vaan huomion on saanut kartat. Google maps taitaa olla meidän tietokoneen ladatuin sivu. Kartan tutkiminen on niin mielenkiintoista, että tietokone tuntuu nykyisin olevan jatkuvasti varattu lasten toimesta. Kuka katselee karttoja, kuka muumeja ja niin edelleen. Tämän vuoksi jokaisella on päivässä rajattu tietokoneaika. Mauno saa olla arkena tunnin päivässä kartalla. Ja Simeon saa muumeja 2-3 jakson verran päivässä. Isabella saa yhden prinsessa ohjelmansa päivässä. Taisteluitta emme ole lasten kanssa selvinneet. Syksyn mittaan on tuntunut, että meidän perheessä on ainakin neljä tahtoikäistä ihmistä. Isabella 3-vuotiaan uhma, Simeonin 6-vuotiaan kiukku, Maunon 9-vuotiaan esimurkkuikä ja pisteenä iin päälle minun oma kiukkukausi. :D Riitoja ja huutoa on riittänyt. Onneksi myös sovintoja on ollut vähintään yhtä monta. :)  Onneksi Natanael ja Anssi ovat pysyneet rentoina ja tasapainoisina kaikesta melusta huolimatta! :D

Syksyllä kirjoitinkin siitä, kuinka opetan Simeonia lukemaan. Kiinnostus kirjaimiin, kirjoittamiseen ja lukemiseen on ollut niin suurta, että minun ei ole tarvinnut pakottaa Simeonia kirjan äärelle. Päin vastoin, Simeonin on täytynyt oikein pyytämällä pyytää, että lukisimme lukukirjaa useammin kuin olisin ehtinyt. Työ on tuottanut tulosta ja nyt voin sanoa, että poika lukee. Hitaasti toki vielä, mutta lukee kuitenkin. Vaikka emme ole harjoitelleet kirjoittamista yhdessä, Simeon täyttää meidän tulostuspaperit koukeroillaan. Joka päivä vähintään 20 paperia on täynnä sanoja. Paperin kulutus on huimaa. Vielä syksyllä Simeonin kirjoittamat sanat olivat päättömiä. Niissä oli vain kirjaimia perä perään ilman logiikkaa. Nyt syntyy jo luettavia sanoja ja lauseita. Myös Simeonilla alkoi joululoma eskarista. Eskari on tehnyt hyvää Simeonille. Opettaja on loistava ja lapset mukavia. Kovin ujo Simeon vielä on. Sosiaalinen leikkikoululainen Japanissa on vaihtunut ujoksi eskarilaiseksi. Ei taida olla lapsellekaan helppoa uusiin paikkoihin sopeutuminen. Mutta hyvin kaikki on silti mennyt.

Isabella on kehittynyt omaan tahtiinsa. Syksyn mittaan sanavarasto on laajentunut. Kommunikointi on helpottunut. Puheterapiassa kävimme tukiviittomakurssin. Tammikuussa jatkamme yksilöterapiaa. Isabellalla on mahdoton prinsessa kausi. Housuja hän ei suostu pukemaan ylleen vaan joka päivä valitsemme kauniin mekon. Onneksi mekkoja riittää kaapissa. :) Tämän hetken lempihahmo Disneyn prinsessoista on Prinsessa Elsa uudesta Frozen elokuvasta. Omaa tahtoa Isabellalla riittää. Toisaalta hän on hyvin omatoiminen, pukee vaatteensa näppärästi, käy suihkussa itse ja niin edelleen. Isommat pojat tuntuivat olevan Isabellan iässä paljon avuttomampia kuin Isabella nyt. Niin on tytöt ja pojat erillaisia, sanovat asiantuntijat mitä sanovat. :)

Natanael kehityy ihmeeksemme varsin nopeaan tahtiin. Taitaa olla poika meidän perheen nopein tapaus, ainakin tähän mennessä. Nyt 10-kuinen poikamme konttaa ja nousee tukea vasten seisomaan. Tämä kehitys on siis meidän kokemukseen nojaten todella nopeaa, vaikka ihan yleisellä tasolla Natanaelin kehitys on ihan keskivertoa. Liikkumaan oppimisen myötä poika on hyvin tyytyväinen elämäänsä. Hän tutkii pienimmätkin kolot, järsii sähköjohtoja aina kun voi ja imuroi suuhunsa kaikki roskat ja ruuanjämät. Natanael mussukka on kunnon tutkijaiässä. Iloksemme hän viihtyy lattialla pitkiäkin aikoja ja on muutenkin iloinen poika. Toissa yönä aloitimme hänen kanssaan unikoulun. Toisin sanoen vieroitan häntä jatkuvasta yösyömisestä. Ensimmäisen yön arvosama oli 6-. Huutoa riitti kahden tunnin ajaksi. Toki silittelimme, taputtelimme, heijasimme häntä koko sen ajan, joten yksin häntä ei jätetty huutamaan kertaakaan. Okei, no, rehellisesti sanottuna, minä kyllä vetelin sikeitä sen ajan kun Anssi toimi unikoulun ohjajana. Kaikki kunnia siis Anssille. Viime yön arvosana oli 7. Kitinää riitti puoleksitoistatunniksi, mutta se ei yltänyt kertaakaan huudoksi asti. Saa nähdä, mitä ensi yö tuo tullessaan. Tavoitteena olisi, että poika nukkuisi 8-9 tuntia syömättä. Yön kokonaissaldo on hänellä toki 10-11 tunia, mutta imetän hänet kerran alkuyöstä, siinä vaiheessa kun menen itse nukkumaan.

Joulu on jo ovella. Saamme juhlia Jeesusta. Ihanaa! Kiitos teille monista paketeista ja joulukorteista. Niitä tulee vielä varmasti ensi viikollakin. Taisi myös selvitä "erään lukijan" arvoitus, kun saimme häneltä kauniin joulukortin. "Eräs lukija" on ollut blogimme ehkä ahkerin ja kannustavin kommentoija. Kovasti olemme miettineet, kuka hän on. Kiitos "eräs lukija" ja kiitos teille jokaiselle blogimme lukijalle! Kiitos kun olette rinnallakulkijoitamme.

Joulun lähestyessä tajuamme kuinka nopeasti aika on vierähtänyt Suomessa. Viisi kuukautta, kohta kuusi kuukautta on kulunut Suomeen tulostamme. Tämä aika on ollut monessa mielessä riemullista ja rikasta aikaa. Samalla ehkä henkisesti vähän rankkaakin. Vielä saamme olla ensi kesään asti Suomessa. Se jälkeen Japani kutsuu meitä jos Herra suo ja me elämme.

Hyvää joulua teille jokaiselle. Jatketaan rukousta toistemme puolesta!


Kommentit

21.12.2014 9:28  MikaT

Kiitos Kaarina, kun mainostit facebookissa, että olet taas päivittänyt blogia! Mielenkiintoista oli lukea arkikuulumisianne. Siunausta ja iloa jouluunne&elämäänne. t. MikaT

21.12.2014 22:57  Iida H

Ihania lasten kuulumisia, kiitos. On teillä tosi hieno pethe :)

Vai unikoulua :D tsemppiä Anssi! Minäkin kokeilin äskettäin pari yötä 8kk mussukalle, mutta hän ei ollut yhtään valmis. Lopputulos : 1,5vk tunnin välein syömään,kun ei muu rahoittanut. Nyt on kolme yötä mennyt 3 h välein.

Ihanaa suomijoulua!!! Lunta ja kaikkea <3 toivottavasti ehditään nähdä jossain vaiheessa :)

22.12.2014 15:10  Tuija

Iloista Joulua teille! Kirjeitänne on aina yhtä ihana lukea :-)

23.12.2014 21:00  eräs lukija

Hauska :D
Sinä Kaarina voisit olla kirjailija. Mä ainakin viihtyisin kirjojesi parissa.
Jouluiloa <3

28.12.2014 23:02  Kaarina

Kiitos hauskoista kommenteista!
Mika T: Kiitos, kun olet meidän pomomme! Tykätään kovasti! :)
Iida H: Tsemppiä sinnekin nukkumisiin!!
Tuija: Kiitos, siunausta sinulle tulevalle vuodelle!
Eräs lukija: Kiitos vielä kerran! :D Mun entinen äidinkielenopettaja pyörtyisi tuosta kommentista! :D

29.12.2014 23:31  eräs lukija

Kiitos itsellesi! :D

2.1.2015 20:00  erkki Kivisara

Mauno onkin keksinyt hienon harrastuksen kartoista. Voittaa pelit 10-0...
Jos osaa lukea, niin voi vierailla kaikkien tuttujen ja tuntemattomien lähetysasemilla, tarkistamassa rakennusten kuntoa...
Peking ja Lhasa olivat vaikeita löydettäviä, ennenkuin kaikki yksinkertaistui nimihaulla. Joko tiedätte minkävärinen oli kotitalonne katto Kobessa? Kalenterien osoitteen tiesin, vaan löysinkö kartalta oikean sinikattoisen talon???


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini