Paastonajan ajatuksia

Keskiviikko 17.2.2016 klo 16:39 - Anssi

Aloin jo saada huomautuksia siitä, että blogia ei ole päivitetty näillä lumilla. Kun ei ole suksia, niin on vaikeampi hiihtää! Nyt on hiihtovälineet jo melkein käyttökunnossa, samoin blogikynä on taas löytynyt.

 Blogin kirjoittamisen määrä on laskenut kuin lehmän häntä sitä mukaa kun Japaniin paluu on käynyt meille mahdottomaksi. Jos olisimme lähetyskentällä, monenlaista raportoitavaa tuntuisi olevan.

Jatkossa haluaisin kirjoittaa blogia ihan uusista ja osin vanhoistakin aiheista. Suuressa Mukana- teemassa on tarkoitus pysyä, sillä aloitan Kansanlähetyksen Kotimaisen ja ulkomaisen työn osastolla aluekoordinaattorina 1.3.2016 alkaen. Kansanlähetyksen kotimaantyö ja Viron lähetyskenttä ovat vastuualueitani. Reissuja ja matkoja, monenlaisia kohtaamisia on siis tiedossa, joten blogiin kirjoitettavaa pitäisi taas löytyä. Innolla olen aloittelemassa uusia tehtäviä.

Perheen elämä on vakaassa vaiheessa. Viikko- ja kuukausirytmi sisältää monenlaisia juttuja, mutta arki on hyvällä suunnittelulla pysynyt hallinnassa. Elämä on kokonaisuus, johon kuuluu koulut, hoidot, työt, harrastukset, velvollisuudet ja ihmiset. Ensi viikolla on ihana viettää hiihtolomaa, joka koskettaa jokaista perheemme jäsentä. Juhlia, tapaamisia ja reissuja on tiedossa.

Paastonaika näkyy meillä siten, että makeita on vältetty. Tekee hyvää, sillä olemme koko perhe herkkusuita. Ihmeesti sitä pärjää, vaikka kaapissa ei herkkuja olekaan.

Varmaan jokaisen meidän elämässä on erilaisia asioita, joissa tärkeysjärjestys ei ole ihan optimitasolla. Hommat eivät ole aina hallinnassa ja keskeneräisyys harmittaa. Tärkeintä paastoa meille jokaiselle olisi antaa elämässä tilaa Jumalalle. Hän on ainut joka lopulta kykenee korjailemaan elämäämme. Eikä hän ainoastaan korjaa, vaan on luvannut luoda kokonaan uutta. Kevättä ja pääsiäistä odotellessamme, ihmetelkäämme Ylösnousseen luomisvoimaa, jolla hän tahtoo meitä uudistaa. 

"Miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa" (Ef.1:19-20)

2 kommenttia .

Adventtiajan ajatuksia

Maanantai 14.12.2015 klo 15:53 - Anssi

Uusi kirkkovuosi on jo hyvän aikaa ollut käynnissä. Kolme adventtikynttilää on sytytelty. Itsenäisyyttä juhlittu, Lucian päivä ohitettu. Talvipäivän seisaus ja joulu ovat edessä. Pian uusi kalenterivuosikin avaa lehtensä.

Mitä jäi käteen tästä vuodesta? Sitä sopii kai jo kysyä? Katkeruudelle ja mielensä pahoittamiselle olisi tänäkin vuonna sijaa. Haluan kuitenkin keskittyä kiitosaiheisiin. Niistä vuosi ennen kaikkea koostuu, kun kerran tänne asti on päästy.

Jumalan sana on ollut jalkain lamppuna päivä kerrallaan. Olen iloinnut työstä, jossa saan tutkia Raamattua ja opettaa sitä muille. Kaiken keskellä tässä maailmassa vallitsee tietty mielekkyys ja selvyys, tästä Jumala sanassaan meitä muistuttelee. Raamatun kautta voit vakuuttua siitä, että sinun ja minun elämällä on tietty tarkoitus. Jumala haluaa meitä johdattaa. Johdatukseen voi luottaa silloinkin, kun kaikki ei ole ihan helppoa.

Kiitollinen mieli on siitä, että saamme hiljentyä joulun viettoon. Jeesus on Jumalan lahja jokaiselle ihmiselle. Siellä missä Jeesus on, siellä on joulun ilo. Olkoon joulun ilo elämässäsi joka päivä, joulun jälkeenkin. Adventin Herra, Jeesus Kristus, lähestyy sinua ja minua nöyrästi ratsastaen Jumalan sanalla.

Kiitoksen haluan tuoda lähettäjillemme. Kiitos esirukouksista ja kiitos taloudellisesta tuesta! Kiitos rohkaisevista viesteistä ja myötäelämisestä!

Rohkaisen sinua olemaan jatkossakin lähetystyössä mukana. Nyt joulun alla kannattaa seurata Suuressa Mukana - joulukalenteria. http://suuressamukana.fi/joulukalenteri/

Päijät-Hämeessä asuville tiedoksi: Salpausselän kirkossa järjestetään su 3.1. klo 10 alkavan jumalanpalveluksen yhteydessä juhla, jossa haluamme kiittää lähettäjiämme yhteisistä vuosista. Tervetuloa ystävät läheltä ja kauempaa!

Siunattua joulun aikaa!

1 kommentti .

Suuressa mukana - marraskuussakin

Perjantai 6.11.2015 klo 11:43 - Anssi

Ryttylän lähetyskeskuksessa marraskuu on valmistautumista moniin tuleviin haasteisiin. Tietenkin täällä pyörii jatkuvasti viikonlopputapahtumat arkisten asioiden lisäksi. On ollut mukavaa tutustua vähän paremmin siihen, mitä kaikkea täällä tapahtuu. Olen löytänyt itseni aika monen tapahtuman suunnittelupalavereista. Eräs tapahtuma, jota haluan oikein erityisesti mainostaa on Missioforum, joka järjestetään täällä Ryttylässä 23.4-24.4.2016. Se on kenelle tahansa sopiva lähetystapahtuma. Ensi kevään aihe tulee olemaan erityisen mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Lisätietoja alkaa tulla nettisivuille: www.suuressamukana.fi. Päivämäärät kannattaa nyt jo laittaa almanakkaan!

Edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin Tampereen reissuista ja Lohjalle suuntautuneesta matkasta. Kaikki tilaisuudet menivät hyvin. Sainpa sunnuntaina toimia kuljettajana ja oppaana etiopialaiselle pastorillekin, koska puhuimme samassa tilaisuudessa.

Suuressa ollaan mukana alkavana viikonloppunakin. Lauantaina on ohjelmassa vielä salaista Suuressa Mukana -asiaa. Sunnuntaina suuntaamme koko perhe Orimattilaan, jossa pidetään lähetysaiheinen kirkkopyhä. Minulla saarna, Kaarinalla musiikkia jumalanpalveluksessa. Lähetystilaisuudessa on lisää lähetysasiaa.

Kotimaahan jääminen on ollut meidän perheestä minulle ehkä kaikkein isoin shokki. Reilut puoli vuotta olen tätä asiaa märehtinyt ja alkaa useimmiten tuntumaan, että jollain lailla olen asiasta päässyt, jos ei nyt yli niin ainakin eteenpäin. Elämä Jumalan maailmassa on Suuressa mukana - elämää Suomessakin.

Uudet haasteet pitävät mielen virkeänä. Töissä niitä on koko ajan. Kotona lasten kanssa voi keksiä jatkuvasti kivoja haasteita. Omia harrastuksiakin olen yrittänyt viritellä. Kuuden vuoden tauon jälkeen olen tällä viikolla käynyt kahdesti pienellä kuntosalilla. Heti voi hyvillä mielin kuvitella, että lihasten kanssa oltaisiin suurenevassa mukana. Kaikki piristävät asiat otetaan vastaan marraskuussa.

Siunattuja syyspäiviä Sinulle!

1 kommentti .

Hiljaiseloa?

Perjantai 30.10.2015 klo 11:15 - Anssi

Automme on parhaillaan renkaiden päivityksessä. Sillä välin on hyvä päivittää tätä blogia. Päätin, että tänä syksynä en hermoile itse rankaanvaihdon takia. Viime keväänä vielä vaihdoin itse nastat kesärenkaisiin. Sen seurauksena tien päältä joku kanssakulkija ystävällisesti soitti puhelimeeni, että vasen eturengas heiluu. On siis parempi jättää nastarenkaiden vaihto ammattilaisten käsiin. Aika edullisesti renkaanvaihdon saa, suosittelen kaikille ylimääräisen stressin välttämistä!

Täällä Suomessa tulee ajettua paljon enemmän kuin Japanissa. Toki Japanissakin tuli paljon kaupunkiajoa, mutta Suomessa on runsaasti maantieajoa. Nytkin viikonlopun seutuun ajan kolme reissua Tampereelle ja takaisin: Tänä iltana on varhaisnuorten ilta Tampereen lähetyskodilla. Huomenna menemme serkkujen synttäreille Hervantaan ja sunnuntaina on Hämeen Kansanlähetyksen Lähteellä-juhla Tampereella. Maanantai-iltana saan vihdoin suunnata muuallekin, menen Lohjalle. Koska suurin osa ajoistani on työmatkoja, omalle autolle ei loppujen lopuksi niin hirveästi kerry ajoja. Yleensä Toyotamme käyttö on sitä, että pari kertaa viikossa käymme 10km päässä Riihimäellä.

Joku on voinut ihmetellä, että ovatko Savoset enää ollenkaan elossa, kun blogi päivittyy niin harvakseltaan. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen rohkaisi minua antamaan elonmerkkejä lähettäjille, siksi tämänkin kirjoituksen naputtelen. Asiamme ovat oikein kunnossa ja hyvässä hoidossa. Kaikki on meillä siis hyvin, elämänmakuista arkea, johon kuuluu joskus huoliakin. Tulevaisuus on kovin avoin, siitä on vaikea sanoa juuta tai jaata. Kiitämme, että muistatte meitä ja pyydämme esirukousta, että Jumala voisi pian selkeyttää paikkamme ja tehtävämme.

Tapaamisiin!

1 kommentti .

Isabellan kuulumisia

Maanantai 14.9.2015 klo 16:02 - Anssi

Moni on kysellyt, mitä Isabellalle kuuluu. Tässä prinsessamme kuulumisia.

Viikonloppuna vietettiin Isabellan synttäreitä sukulaisten kanssa. Olimme isolla porukalla ahtautuneet pieneen kotiimme. Sopu antoi sijaa ja koska sää oli mahdottoman hyvä, osa juhlapäivästä vietettiin ulkosalla puutarhassamme. Kesällähän pidimme kahdet puutarhajuhlat, Simeonille keskikesällä ja Maunolle loppukesästä. Kaikkia kolmea juhlapäivää on Taivaan Isä siunannut hienolla säällä.

Kaarinaa kehutaan maanmainioksi herkkujen valmistajaksi. Japanissa oli luontevaa ostaa kakut kakkukaupasta, mutta Suomessa Kaarina kokee painetta itsetehtyihin leivonnaisiin. Hyviä olivat tämänkinkertaiset herkut, vaahtiokarkkipikkuleivät, suklaakermakakku ja mustikkainen rahkakakku.

Isabella oli pukeutunut kullanväriseen juhlamekkoon. Kaikki Isabellan synttärileningit on tähän asti hankittu japanilaisesta mekkopuodista. Yksivuotiaana Isabellalla oli yllään pinkkiä, kaksivuotiaana valkoista, viime vuonna punaista ja nyt siis neljävuotiaana kultainen mekko. Isabella on tullut äitiinsä ja rakastaa kauniita vaatteita. Lompakkoni onneksi kolme poikaamme ovat tulleet isäänsä eivätkä juuri välitä ulkonäköpaineista.

Kaikilla synttäreillämme on ollut tarkoin harkittua juhlaohjelmaa. Tällä kertaa testattiin sukulaisten viittomakielen taitoa. Isabellahan on saanut puheen kehitystä nopeuttamaan tukiviittomien opetusta. Esimerkiksi värien viittominen on helppoa, punaista äännettäessä osoitetaan samalla punaisia huulia ja sinisen kohdalla sinistä silmää. Mustaa lausuttaessa peitetään silmä kokonaan pimentoon.

Isabellan puheterapia toteutuu tällä hetkellä Hyvinkäällä kerran viikossa. Tällä viikolla saadaan päiväkodille useita puheterapeutteja neuvomaan Isabellan puheasioihin liittyvissä kysymyksissä. On tärkeää paitsi meille vanhemmille, myös päiväkodin henkilökunnalle. Isabella viihtyy Ryttylän päiväkodissa, jossa hänellä on paljon kavereita. Puheen viivästymä ei näytä rasittavan sosiaalista ja iloista tytärtämme.

3 kommenttia .

Terveisiä eri paikkakunnilta

Keskiviikko 9.9.2015 klo 16:30 - Anssi

Olen elo-syyskuun vaihteessa matkustaa lähetystyön ja evankeliumin asialla monille eri paikkakunnille. Tässä lyhyt raporttini, siitä missä on menty.

Terveisiä Lahdesta! Lahdessa järjestettiin elokuun loppupuolella jokavuotinen seurakuntatapahtuma Ristinkirkossa. Sain käydä pitämässä kolehtipuheen Japanin lähetyksen hyväksi. Kerroin mm. lahtelaisia mairittelevan tositarinan. Kun muutin aikanaan Lahdesta Jyväskylään, pian muuttoni jälkeen Keskisuomalainen kirjoitti kissan kokoisilla kirjaimilla: "Jyväskylä ohitti Lahden ongelmien ja pahoinvoinnin pesänä". Vanhaan kotikaupunkiin on aina mukava palata!

Terveisiä Mikkelistä! Samantyyppinen tapahtuma järjestettiin Mikkelissä. Sain yhden päivän aikana pitää neljä evankelioivaa puhetta. Mieleen jäi erityisesti nuorten ilta, jossa seurakuntanuoret kuuntelivat silmät suurina lähetystyön asiaa.

Terveisiä Jyväskylästä! Jyväskylässä puhuin nuorten illassa ja pidin Raamattuopetuksen leipäsunnuntaissa Halssilassa. Nuorten illassa kävi hauska yhteensattuma, kun opetukseni alkupuolella Lähetyskodille tuli eräs japanilainen. Erityisen mielenkiintoiseksi asian teki se, että hän oli kristitty ja toiminut lähetystyössä Keski-Aasiassa. Japanilainen lähetystyöntekijä on harvinaisuus. Nuoret saivat kuulla ja kokea japaniasiaa ja lähetysasiaa tästäkin vinkkelistä.

Terveisiä Jämsästä! Syksyn ensimmäisenä päivänä ajoin Jämsään, jossa aktiivinen lähetyspiiri kuunteli innolla uutisia Japanista.

Terveisiä Kalajoelta! Olin viikonloppuna Oulun hiippakunnan lähetysseminaarissa. Monien mielenkiintoisten ihmisten tapaamisen ohessa, mieleenpainuvaa oli innokas keskustelu maahanmuuttajatyöstä.

Terveisiä Hämeenlinnasta! Olen Hämeenlinnassa vastuussa Kansanlähetyksen tiistaitoiminnasta. Hoitavassa päiväpiirissäkin kommentoitiin kovasti pakolaistilannetta. Kaukaa tulevien lähimmäisten asia on lähellä jokaista sydäntä!

Lisää reissu- yms. kuulumisia taas jatkossa tällä kanavalla.

2 kommenttia .

Blogin kirjoitustauko päättyy!

Tiistai 18.8.2015 klo 14:51 - Anssi

Enpä arvannut keväällä sulkakynää ja mustepulloa pöytälaatikkoon pannessa, että blogin kirjoittamiseen tulee yli kolmen kuukauden mittainen tauko. Siis kerta kaikkiaan katastrofaalista internetin aikakaudella. Kiitoksia kärsivällisyydestä Sinulle, joka olet uskollisesti käynyt sivujamme vilkuilemassa!

Enpä rupea kovin yksityiskohtaisesti avaamaan tätä kulunutta kolmen kuukauden pätkää. Olisi kerrottavana monia kesäisiä seikkailuja kanttarellipaikoilta ja sateenpitotauoista tuuheiden kuusten alta. Toteanpahan vain, että kesä on ollut hyvä ja Jumala pitänyt meistä Savosista huolta.

Joitakin isoja juttuja listaan kuitenkin: Toukokuun matkamme Viroon oli todella mielenkiintoinen. Kaarinan Japanin pakkausreissu sujui kesäkuussa suunnitelmien mukaan, minä pärjäsin kotona lasten kanssa erinomaisesti. Kesällä olemme osallistuneet Kansanlähetyspäiville, lähetyskurssi kakkoselle sekä lähettipäiville. Anssilla on ollut joitakin puheita ja Donkin kesäleiri.

Tällä viikolla on alkanut ihan oikea syysarki. Tosin sääthän ovat vielä ihanan kesäiset. Arki kai se kuitenkin minutkin blogin äärelle ajoi.

Mauno aloitti neljännen luokan ja Simeonista tuli ekaluokkalainen. Isabella on aloittanut päiväkodin ja Natanael käy lyhyttä päivää perhepäivähoitajalla. Kaarinalla on monia rautoja tulessa, pianonsoitto polttelee.

Itse teen Kansanlähetyksessä sitä sun tätä. Kaikki hommat on kyllä tosi mielenkiintoisia. Esimerkiksin ensi viikolla nauhoitetaan radio-ohjelmaa. Pääkaupunkiseudulle toimin linkkinä Kansanlähetyksen ja seurakuntien välillä. Hämeenlinnassa isännöin lähetyskotia joka tiistai 8.9. alkaen. Jonkin verran on opetustehtäviä Kansanlähetysopistolla ja toimin myös Kansanlähetyksen edustajana esim. hiippakunnallisessa seminaarissa. Puhujamatkoja teen eri maakuntiin, näiden kotisivujemme etusivulta löydät tarkemman selvityksen tilaisuuksista joihin olen menossa.

Palataan asiaan rakkaat ystävät, siunausta Sinun syksyysi!

3 kommenttia .

Kevään voimaa

Keskiviikko 13.5.2015 klo 13:31 - Anssi

Voimakas vuodenaika tämä kevät! Ehdimmeköhän kevään kiireiden keskellä ymmärtämään mitä kaikkea ympärillä tapahtuu? Minulla ei ainakaan vastaanottokyky meinaa riittää.

1) Tapahtumia luonnossa: Vietin viime viikolla kaksi yötä laavussa Keski-Suomessa. Myrskyinen sää pakotti kurkiparin lentämään laavun yli matalalta, siivet viistivät puiden latvoja. Laavun edustalla järven rannassa majaili myös joutsenpari ja kuikkapari. Käki aloitteli kukuntaansa. Kevätsateet ovat virkistäneet luonnon vihreäksi. Poutaisen kelin tullessa pitää kaivaa ruoholeikkuri esiin.

2) Tapahtumia perheessä: Valmistin lasten kanssa suklaakakun äitienpäiväksi. Lisäksi lapset ovat ahkeroineet klapihommissa, kun Kaarinan sedän tuomat polttopuut piti saada varastoon sateensuojaan. Natanael kävelee jo pitkiä pätkiä. Isabella sai päiväkotipaikan Vuokot-ryhmästä elokuun alusta alkaen. Simeon menee syksyllä ekaluokalle ja Mauno neloselle. Niin se on taas vuosi vierähtänyt ja kasvua tapahtunut. Paras suuntaus meidän vanhempien kannalta on se, että tätä nykyä meidän kodissa nukutaan yhtenäisiä yöunia. Yöherätyksiä on enää harvakseltaan, sillä Natanaelistakin on tullut hyvä nukkuja. Tuntuu, että parantuneesta tilanteesta johtuen omat aivotkaan eivät ole enää jatkuvassa huurussa kuten yöherätysten aikaan.

3) Tapahtumia suvussa: Tapasin viime viikolla tätiäni (äidin sisko) ja tämän ranskalaista miestä. Heidän poikansa on nyt aikuisiällä asettumassa asumaan Suomeen ja on saanut uraa kuvaaja/ohjaajana hienosti alulle. Kuvauksia on hänellä ollut myös kirkollisissa piireissä. Jos joku tarvitsee tällaisen ammattilaisen palveluksia, jaan tiedustelijoille mielelläni taiteellisesti lahjakkaan serkkuni yhteystietoja. Yhtäjaksoisen Suomessa asumisen takia tälle nuorukaiselle tuli kutsu armeijaan, koska hänellä on myös Suomen kansalaisuus. Tulipa tässä minullekin tornin kuvalla varustettua postia.

Kaarinan siskon ja tämän miehen synttärijuhlia vietettiin viime viikonvaihteessa. Ohjelmassa oli mm. ihastuttavaa poniratsastusta, josta kaikki lapsemme nauttivat. Tulevana viikonloppuna on Savosten serkkutapaaminen eteläsuomalaisessa leirikeskuksessa. Siellä tapahtuvaa talviturkin heittoa yms. lapsemme odottavat kovasti.

4) Tapahtumia kirkkovuodessa: Huomenna vietetään helatorstaita, Kristuksen Taivaaseen astumisen päivää. Puolentoista viikon päästä on sitten helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Voimakkaita pyhiä kevään kohinassa.

5) Tapahtumia lähetystyön rintamalla: Olin viime viikolla pitämässä lähetystilaisuuksia Jyväskylässä. Tapasin päiväkerholaisia ja perhekerholaisia. Kävin myös pitämässä lähetysoppitunnin eräässä alakoulussa, jossa juhlasaliin oli koottu 70 henkeä 5-6-luokkalaisia. Mukana olivat myös elämänkatsomustiedon opiskelijat. Kouluvierailut on mahtava työmuoto, johon kannattaa suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen kirkon, kristillisten järjestöjen ja koululaitoksen panostaa. Lapsityön lisäksi vierailin Jyväskylän matkallani myös Sanan ja rukouksen illassa, lähetyspiirissä sekä nuorten aikuisten illassa. Toukokuun loppupuolella tutustun Kansanlähetyksen työhön Hämeenlinnassa ja Helsingissä, sillä syksystä alkaen työkuvioni suuntautuvat entistä enemmän myös noihin suuntiin. Kaarinan kanssa pääsemme tutustumaan Kansanlähetyksen Viron työalaan ensi viikolla. Kiitos kahdelle mummolle, jotka ovat taas luvanneet hoitaa lapsiamme. Hyväkuntoisten mummojen lähellä asuminen ei ole lapsiperheelle itsestäänselvyys, joten osaamme erityisellä tavalla iloita tämänhetkisestä tilanteesta.

Voimallisen Jumalan läsnäoloa sinun elämäsi tapahtumiin!

4 kommenttia .

Kultahippuja

Tiistai 28.4.2015 klo 15:59 - Anssi

Eduskuntavaalien jälkeen hallitusta muodostavat puolueet pohtivat kuumeisesti, kuinka Suomen Pankin holveissa lojuvat harkot pitäisi vuolla. Kultahippujahan tulisi riittää jokaiselle kansalaiselle. Neljän lapsen isänä ymmärrän jotenkin kouriintuntuvasti, että hallitus voi päätöksillään joko helpottaa tai vaikeuttaa meidänkin perheen elämää. Päätökset lapsilisistä, päivähoitopaikoista, terveydenhuollosta jne. vaikuttavat yllättävän suorasti ihmisten elämään.

Jos vaalilupausten mukaisesti Suomessa tullaan toteuttamaan työllistämiseen tähtäävää yrittämisen helpottamista, haluaisin hamassa tulevaisuudessa perustaa monilahjakkaan vaimoni nimissä firman. En ole siis ollenkaan yrittäjätyyppi eikä se ole koskaan käynyt mielessäkään, mutta puoluejohtajien puheissa yrittäminen alkoi yhtäkkiä kuulostaa helpolta ja varteenotettavalta vaihtoehdolta monelle meistä.

Ei sen enempää politiikasta. Puhutaan kestävämmistä kultahipuista. "Kultahippuja" - niminen tilaisuus järjestettiin toissa viikonloppuna Ryttylän Lähetyskeskuksessa. Siinä oli asiaa mm. Etiopiasta ja Bulgariasta. Lisäksi kuultiin hyvää musiikkia sekä lähetystyöntekijöiksi opiskelevien tunnelmia. Itse sain kantaa korteni kekoon vastailemalla ohjelmaosuuksien välissä kiperiin kysymyksiin, joita Kansanlähetyksen "taiteellinen johtaja" minulle esitti. Kysymykset käsittelivät lähetystyön oikeutusta rikkaissa ja köyhissa sekä vaarallisissa kohdemaissa. Mielestäni saimme keskustelukumppanini kanssa hyvin hauskalla tavalla tuotua esille erittäin tärkeitä asioita. Jos et tänä vuonna päässyt mukaan, tule ensi vuoden huhtikuussa seuraavaan Missioforumiin. Tapahtumassa oli tänä vuonna oikein mukavasti osallistujia. Aiempina vuosina Missioforum on tunnettu nimellä lähetysseminaari.

Kultahipuista olemme saaneet osamme muuallakin kuin Ryttylässä. Kaarinalla on ollut muutama esiintyminen, jotka ovat sujuneet hyvin. Lahden Launeella viime viikonloppuna pidetty Japanin lähetyspäivä oli oikea raskaan sarjan lähetystilaisuus. Tarkoitan tällä sitä, että iso joukko vastuunkantajia teki mahdolliseksi monet japanilaiset kokemukset. Lounas oli japanilaista kareeraisua. Osallistujat saivat kokea myös origamin taittelua, kirjoitusmerkkien opiskelua, japaninkielistä laulua jne. Kutsumustakin käsiteltiin monien puheenvuorojen kautta. Sain Kaarinan kanssa pitää luennon aiheesta: "Miten japanilainen löytää uskon?" Se on kysymys, johon moni etsii vastauksia. Aktiivisten osallistujien kysymysten ja kommenttien kautta vaikeaan kysymykseen saatiin Launeellakin ehkä lisää valoa.

Totesimme japanilaisen löytävän uskon silloin, kun Jumala sanansa kautta sen hänessä synnyttää. Lisäksi toimme luennossamme esille viisi tekijää, jotka inhimillisesti katsoen altistavat japanilaista evankeliumin vastaanottamiselle:

1. Evankeliumin kuuleminen lapsuudessa

2. Kristittyjä sukulaisia/ ystäviä

3. Elämän vaikeudet ja kriisit

4. Japanista ulkomaille muuttaminen

5. Kristityn ulkomaalaisen (lähetin) ystävyys

Jos sinulle tulee mieleen muita kristityksi kääntymiselle altistavia tekijöitä, ole hyvä ja jaa kultahippusi kommentit-kentässä. Siunattua vappua!

2 kommenttia .

Puoli kuuta peipposesta

Tiistai 14.4.2015 klo 12:38 - Anssi

Puoli kuuta on kulunut edellisestä blogitekstistä. Hiljaisen viikon mietteet ovat muuttuneet pääsiäisen iloksi. Pääsiäissunnuntaina sain pitää Lähetyskeskuksen nuorten tapahtumassa opetuksen aiheesta "Emmauksen tie". Samassa tilaisuudessa vietettiin Northern Colors- bändin lähtökonserttia. Nyt tuo nuorista aikuisista muodostuva bändi kiertää parhaillaan Japanin kirkkoja pitäen niissä evankelioivia konsertteja. Kuulemma konsertit ovat sujuneet tosi hyvin, kuten pääsiäiskonserttikin sujui. HAT-Koben kirkossa konserttiin oli saapunut peräti 47 ihmistä, joista valtaosa ei-kristittyjä. Rukoillaan HAT-Koben seurakunnan ja siellä työssä olevien lähettien Hukareiden ja Ulla Pendolinin puolesta.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla pääsimme Kaarinan kanssa kahdestaan Helsingin reissulle. Emme ole olleet kahdestaan matkalla kuuteen vuoteen. Vietimme hyvää parisuhdeaikaa mm. käymällä Kansallisoopperan Baletissa. Reissussa ollessamme molemmat mummot hoitivat lapsiamme Ryttylässä, mistä olemme hyvin kiitollisia.

Eilen kuulin peipposen laulua ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen. Aurinkoisen kevätsään höystämä kokemus oli hieno. Viimeisen viikon aikana on ollut kerrassaan upeita säitä. Olen taas valmis allekirjoittamaan sen, että kevät on paras vuodenaikamme!

Kevät on tuonut mukanaan monta mukavaa asiaa. Katiska on pyytämässä särkiä. Tulppaanit ja narssissit alkavat nostaa päätään. Krookukset ja sinivuokot kukkii jo. 

Varma kevään merkki on myös se, että sählykausi vaihtui jalkapallokaudeksi. Ryttylä Stadion oli oivallisessa kunnossa, kuiva ja hyvä pelata. Peliporukkamme potki palloa pitkään, kuudesta puoli kymmeneen. Suuri Valomestari sallii tähän aikaan vuodesta myös myöhäispelit! Pääsinpä minäkin maalien makuun eivätkä paikatkaan tulleet kovin kipeiksi, eli lihaskunto on vahvistunut talven aikana.

Tulevana viikonloppuna (la-su) järjestetään Missioforum lähetyskeskuksessa. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman monien kanssa lauantaina. Sunnuntaina olen kohtaamassa Etelä-Savon väkeä Mikkelin Kirkonmäen lähetystilaisuudessa.

Mainittakoon vielä, että Kaarinalla on pianokonsertti tänään klo 19 Helsingin Roihuvuoren kirkossa Sari Blån kanssa.

Aktiivisia ja hyviä kevätpäiviä Sinulle!

1 kommentti .

Hiljaisen viikon mietteitä

Maanantai 30.3.2015 klo 22:18 - Anssi

Tulin juuri pelaamasta sählyä. Maanantai-iltojen sählyt lähetyskeskuksen monitoimisalissa ovat olleet eräs henkireikä tällä kotimaan jaksolla. Vaikka en koe suurempia aggressioita repussa kantavanikaan, tulee ne vähätkin turhaumat hakattua sählymailalla kerran viikossa. Pelitovereita ja minua on varjeltu isommilta loukkaantumisilta kovatempoisten ja fyysisten otteluiden melskeessä. Hieno peliporukka täällä Ryttylässä!

Toinen henkilökohtaisesti rakas harrastus on ollut pilkkiminen. Lasten kanssa olen yleensä pilkkinyt, mutta yksinkin olen päässyt pilkille. Esimerkiksi kerran seurakuntavierailulta palatessani poikkesin kärköläläisellä järvellä, joka ei ollut aiemmin minulle tuttu. Särkeä sieltäkin nousi. Viime perjantaina pääsin kauden päättävälle pilkkireissulle onkivan rovastin kanssa. Onnistunut oli aamupäivä ahvenineen ja särkineen. Jää oli vielä vahvaa, mutta silti en enää tämän jälkeen jäille mene.

Lauantaina sain osallistua Päijät-Hämeen Kansanlähetyksen lähetysmyyjäisiin, joissa teemana oli Japanin lähetys. Tarjolla oli monenlaista ostettavaa, tavaraa ja syötävää. Tarjolla ollut oyakodonburi oli herkullista! Oli mukava kohdata Päijät-Hämeen lähetysväkeä. Tapasin mm. näitä blogikirjoituksia "Eräs lukija"-nimimerkillä uskollisesti kommentoivan ystävän. Parasta lähetystyöntekijän työssä ovat kohtaamiset lähetyskentällä ja kohtaamiset kotimaassa. Niiden kautta lähetti saa kokea olevansa osa suurta ketjua.

Olemme tämän maaliskuun ajan prosessoineet uutta tilannettamme. Siis sitä, että emme pääsekään palaamaan kesäkuussa Japaniin. Vaikka itseäni tilanne on välillä ahdistanut, on ollut riemullista kokea todella kannustavaa asennetta lähettäviltä tahoilta. Seurakunnissa ja kansanlähetyspiireissä tilanne on otettu todella ymmärtäväisesti vastaan. Tämä on helpottanut omia pohdintoja. Koemme, että taas moni kantaa meitä uskollisesti rukouksissa. Kiitollisuudella olemme ottaneet rohkaisevat sanat ja esirukoustuen vastaan.

Tällä viikolla saamme muistella Jeesuksen kärsimystietä. Eilen iso joukko lapsia heilutteli pajunoksia palmusunnuntain jumalanpalveluksessa. Lähetyskeskuksessa oli ollut viikonlopun mittainen junnujen lähetysleiri. On mahtavaa, että vielä on paljon ihmisiä, joille Jeesus merkitsee paljon. On hienoa, että moni saa tänäkin pääsiäisenä kuulla parhaimman uutisen.

Tämän hiljaisen viikon aikana mennään Raamatun teksteissä tunnelmasta toiseen. Lopussa on onneksi luvassa ylösnousemuksen riemu. Kristityn elämä on samanlaista, monenlaisten vaiheiden päätteeksi on luvassa pysyvää hyvää. Eräs lähettitoveri totesi äsken sählypelin jälkeen, että kristittyinä me tiedämme suuren kertomuksen loppuratkaisun, olemmehan lukeneet Raamatun loppuluvutkin. Onnellinen loppu on niissä kertomuksissa, joissa Jeesus on päähenkilö. Siunattua pääsiäisen odotusta!

2 kommenttia .

Viimeisimpiä kuulumisia

Sunnuntai 22.3.2015 klo 21:20 - Anssi

Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut pitkästi aikaa. Tässä on tuulahdellut ilmassa kaikenlaista keskeneräistä, minkä takia ei ole oikein ollut sopivaa tunnelmaa kirjoittaa mitään blogiin. Nyt kuitenkin tilanne on jotenkin päivittynyt sillä tavalla, että tuntuu asianmukaiselta kertoa viimeisimmät kuulumiset.

Kirjoitimme muutama päivä sitten ystäväkirjeen, jossa kerromme muuttuneesta tilanteestamme. Raskain sydämin joudun tässäkin toteamaan, että emme pääse palaamaan Japanin lähetyskentälle suunnitellussa aikataulussa. Meillähän oli suunniteltu paluu Kobeen kesäkuussa.

Mitä tässä nyt sitten on tapahtunut? Lapsellamme on todettu poikkeuksellista viivästystä puheen kehityksessä, minkä takia meidän tulee pysyä nyt suomalaisen puheterapian piirissä. Suomessa on kyllä tällaisissa tilanteissa saatavilla tiivistä ja ammattitaitoista palvelua, mistä olemme kiitollisia. Tilanne on tältä osin hyvässä hoidossa.

Japaniin lähtemättömyys harmittaa tietenkin meitä aikuisia, lähetystyöntekijöitä. Evankeliumin julistaminen japanilaisille pyörii sen verran rakkaana asiana sydämellä. Lähetystyö on kuitenkin Jumalan työtä ja hän sijoittelee resurssinsa niin kuin hyväksi katsoo. Opettelemme näkemään Jumalan johdatusta tässä uudessa tilanteessa ja - kiitos Herralle - osittain näemmekin sitä jo.

Pyrimme jatkossa kirjoittamaan vähän tunnollisemmin blogia. Haluaisimme näissä kirjoituksissa piirtää kuvaa siitä, miten tämä tilanne lähtee selkenemään ja miten meitä tästä eteenpäin kuljetetaan.

Siunausta ja johdatusta Sinulle blogimme lukija!

6 kommenttia .

På svenska i Korsholm

Tiistai 3.3.2015 klo 15:33 - Anssi

Kirjoitin keskipitkän ruotsin ylioppilaskokeissa 19-vuotta sitten, enkä ole sittemmin kovin paljoa ruotsin kieltä tarvinnut. Kerran Vaasassa joku tuli puhumaan minulle ruotsia. Japanissa kielikoulussa oli yksi islantilainen lähetystyöntekijä, jonka kanssa tuli verestettyä ruotsin sanoja, onhan kaikissa skandinaavisissa kielissä niin paljon yhteistä.

Viime viikonloppuna teimme koko perheenä mielenkiintoisen matkan Korsholmiin eli Mustasaareen. Se on ruotsinkielinen kunta Vaasan kupeessa. Koivulahden eli Kvevlaxin kirkossa vietettiin ystäväperheemme lapsen kastejuhlaa. Meistä tuli siis onnellisia kummeja pienelle pojalle.

Ihastelimme Pohjanmaalla ensinnäkin suuria jokia, jotka virtailivat jo monin paikoin avoimina. Taitaa tänä keväänä tulla tulva-aika normaalia aiemmin. Toiseksi ihmettelyn aiheeksi nousi lukuisat siirtolohkareet ja kalliot, jotka olivat ihastuttavia leikkipaikkoja lapsille. Alueella oli myös pieniä järviä. Olen monesti ajatellut että Pohjanmaa on tylsä ja tasainen, nyt se avautui minulle kiehtovana osana isänmaata. Lähetystyöntekijän sopeutuvalla sydämellä voisin kuvitella asuvani Mustasaaressa. Vaikka iso osa alueesta on jo kauan sitten alistettu isoiksi peltoaukeiksi, silti niissä maisemissa on jotain kiehtovan villiä.

Vietettyämme yhden yön ystäviemme vieraanvaraisessa kodissa, palasimme sunnuntaina kotiin kulkien Etelä-Pohjanmaan halki. Käytimme maisemareittejä. Ajoimme navigaattorin ohjaamana "metsäautoteitä" pitkin Lapualle. Kyllä Suomessa korpea riittää. Alavudella syötiin huoltoasemalla, siellä osui kohdalle tuttuja Lahdesta. Pirkanmaan Virroilla oli upeita koskia ja paljon lunta. Opimme, että Tampere sijaitsee yllättävän syvällä etelässä. Kyllä tämä Suomi on laaja maa ja hienoja mahdollisuuksia täynnä. Det är roligt att tala på svenska!

2 kommenttia .

Talven sydän taittunut

Torstai 26.2.2015 klo 11:50 - Anssi

Hiihdon MM-kisat vielä jatkuvat Falunissa, mutta muuten talvi tuntuu olevan loppusuoralla. Ainakin täällä Etelä-Suomessa lumihanki on ohentunut ensin auringonpaisteiden ja sitten vesisateiden vaikutuksesta. Tällaisiako nämä nykyajan talvet ovat? Kaiholla muistelen lapsuuden talvia. Silloin hiihtokelejä oli marraskuulta huhtikuulle ja Salpausselän kisojen aikaan pakkanen nipisteli talvikenkiin topattuja varpaita.

Se on ollut ilahduttavaa, että pojat pääsivät koulussa monta kertaa luistelemaan ja hiihtämään, siis joululoman ja hiihtoloman välissä. Tällä viikolla oppilaat ovat paenneet vesilätäköiltä sisäliikunnan puolelle.

Täällä Ryttylässä oli koululaisten hiihtoloma jo viime viikolla, joten varsinkin loman alkupuolella nautimme ihan mukavan talvisista säistä. Pääsimme kylmähkössä säässä pilkille erään japanilaisen nuorukaisen kanssa. Ensin joella ihmettelimme puolisen tuntia, sitten siirryimme lammelle, jossa sielläkään ei kala tuntunut olevan syönnillään. 18-vuotias japanilainen kyttäsi sitkeästi pilkkionkeaan, vaikka selvästi hänellä oli jo aika kylmä. Lounasajan lähestyessä annoin hänelle vielä 5 minuuttia pilkkiaikaa ja pyysin tekemään reiän haluamaansa paikkaan. Hän siirtyi hieman lammen soisen pään suuntaan ja kairasi reiän. Auttelin syötit ja siimat kuntoon. Juuri kun olin sanomassa viimeisen pilkkiminuutin alkaneen huomasin nuoren miehen vetelevän siimaa jäälle konkarin ottein. Selvisi, että hän on harrastanut venekalastusta Japanissa. Jäälle nousi komea ahven. Koko pilkkiseurue onnitteli japanilaista innoissaan. Ahventa koukusta irrottaessani kysyin, "joko lopetetaan onginta". "Hai, kyllä", kuului hymyilevä vastaus. Painuimme meille lämmittelemään ja syömään. Kaarina tarjoili lounaaksi lankomieheni ampumaa jänispaistia ja isäni pyydystämää kuhafilettä. Kylläpä tämä meidän suomalaisten elämä on eksoottista!

Olemme viime aikoina tavanneet monia ihmisiä. Nyt alkaa helmikuun juhlat olla juhlittu. 1-vuotiaamme on räkätaudissa, muut olemme terveitä. Tänä iltana pääsen kokemaan arjen juhlia Hämeenlinnassa, jossa saan puhua nuorille aikuisille aiheesta "Lähetystyö lähellä sydäntä". Ystävänpäivä jo meni mutta rakkaita, sydämenmuotoisia terveisiä rohkenen silti Teille kaikille lähettää! 心=sydän (japanin kielellä).

1 kommentti .

Aktiviteettien täyttämä helmikuu

Keskiviikko 11.2.2015 klo 10:21 - Anssi

Isabella osoitti tässä yhtenä päivänä hämmästyneenä taivaalle, ihan kuin olisi nähnyt jotain outoa. Aurinkohan se vain siellä möllötteli. Ihanan keväisiä ovat olleet päivät tällä viikolla. Tuntuu, että veri lähtee ihan eri tavalla virtaamaan, kun kaamos alkaa olla päättymässä. Kevät on hieno vuodenaika Suomessa. Viimeksi olemme viettäneet täällä kevättä kuusi vuotta sitten, joten innolla odotamme kevätpuroja, pajunkissoja, hiirenkorvia jne.

Yritetään nyt kuitenkin elää tämä talvinen helmikuu ensin. Pihamme lumilinnan pystyssä pysymisen kannalta olisi hyvä, että pakkasta vielä riittäisi.

Kaarina voivotteli jo vuoden alussa, että helmikuusta tulee kiireinen. Ihmettelin vähän sitä, koska en ollut itse mielestäni sopinut paljonkaan menoja helmikuulle. Helmikuun kiireet ovat pääsääntöisesti ns. positiivisia kiireitä eli juhlia, vierailuja, ystävien tapaamisia jne.

Tänään on Isabellan nimipäivä. Ylihuomenna Natanael täyttää yksi vuotta. 1v-synttäreitä vietetään kolme kertaa eri kokoonpanoilla, perjantaina ja lauantaina meidän kodissa ja ensi viikon torstaina Kaarina siskon luona Helsingissä. Samalla vietetään serkkupojan 13-v synttäreitä. Tuollaisella ikäerolla yhteissynttärit ovat varmaan aika toimivat, kumpikaan päivänsankareista ei liene mustasukkainen toisen juhlimisesta.

Täällä Hausjärvellä koululaisten hiihtoloma on viikolla 8 eli alkaa ylihuomenna. Hiihtolomaa varten on siis luvassa synttäreitä ja sen lisäksi monia muita mukavia asioita. Jos kelit olisivat näin aurinkoisia, ulkoilu maittaisi. Lumileikkejä ja pilkkireissuja varten tarvittaisiin pakkaskelejä. Sääennusteen mukaan sellaista olisi luvassa.

Kaarinalla on huhtikuulle suunniteltu konsertti pianistiystävän kanssa. Ymmärrettävästi Kaarina hieman stressaa sitä, koska arki ei ole antanut myöten soiton harjoittelulle. Teemme nyt tilaa pianoharjoittelulle useamman kerran viikossa.

Voisi kuvitella, että talvella Suomessa tulee jäätyä ihan sohvaperunaksi. Jotenkin sitä kuitenkin on tarjoutunut hyviä liikuntamahdollisuuksia. Lapsillahan on koulussa paljon hiihtoa ja luistelua, mutta me aikuisetkin olemme päässeet liikkeelle. Kaarina käy kävelylenkeillä ja uimassa. Minä pelaan kerran viikossa sählyä. Uimaan ja juoksulenkillekin olen päässyt. Hiihtokilometrejä en ehtine kovin paljon hankkimaan, mutta pidän kuntoa yllä lumitöitä tekemällä. Natanael ei vielä lumihangessa mönkimisestä oikein välitä, mutta sisällä konttailee, nousee pystyyn ja yrittää kiipeillä. Porukan laiskin liikkuja tuntuu olevan Isabella, mutta hänkin saa hyvää treeniä, kun joutuu kerta toisensa jälkeen nousemaan pulkkamäen omin jaloin ylös.

Hyviä hiihtoreissuja Sinulle!

3 kommenttia .

Reissuja raiteisilla teillä

Perjantai 6.2.2015 klo 14:29 - Anssi

Viime aikoina on ollut melkoisen lumista täällä Ryttylässä ja kai joka puolella suomea. Melkein joka päivä on satanut lunta, vaikka juuri nyt aurinko ihanan keväisesti jo pilkottaakin. Kunnan lumiaurat ovat olleet täystyöllistettyjä ja itsekin olen joutunut kolaamaan melkoisen määrän lunta. Yritän siis pitää autopaikan ja pihan kävelyreitit avoimina koko talven. Onneksi nurkkia joihin työntää lunta on vielä riittänyt. Mm. lasten lumilinnaa olen vahvistanut kolatulla lumella.

Pöpperöiset kelit ovat liukastuttaneet tieliikennettä. Sisäministerikin joutui vakavaan kolariin, jonka kaikki osapuolet lopulta uutisten mukaan selvisivät ihmeen hyvin. Itse olen kuluneella viikolla liukastellut kahdesti Lahteen ja kerran Akaalle. Vanhan kotikaupunkini Lahden lumisuus yllättää yhä uudestaan. Eteläsuomalaiseksi kaupungiksi Lahti on yllättävän luminen. Kai se johtuu siitä, että "Suomen Alpit" sijaitsevat siinä kohdalla. Kovin vilkkaalta tuntuvan hiihtokaupungin olemukseen tuo katu-uskottavuutta parkkeerattujen autojen lomiin auratut suuret lumikinokset.

Sunnuntaina olin Lahdessa eräässä kodissa raamattupiirissä. Oli mukava tutustua piirin jäseniin ja kuulla heidän tarinoitaan. Japanin lähetystä yhdessä ihmeteltiin. Toinen Lahden reissuni oli eilen , kun menin Lähetyskodille palaveriin. Suunnittelemme aktiivisen työryhmän kanssa Launeen kirkon lähetystapahtumaa, joka pidetään la 25.4. Ystävämme Päijät-Hämeessä, pistäkää tuo päivämäärä almanakkoihinne. Mielenkiintoinen tilaisuus luvassa!

Akaalle purjehdin tiistaina. Lähtö oli aamukuuden jälkeen, sillä olin menossa pitämään kello kahdeksan alkavaa oppituntia. Toijalan Pappilan koulun kuudesluokkalaiset olivat remonttievakossa paikkakunnan yläkoulun auditoriossa. Sinne rantauduin hyvissä ajoin, koska aikatauluun varaamaani "eksymisvaraa" ei juurikaan tarvittu. Oppitunti oli 45 min mittainen, mutta aktiivisten oppilaiden ansiosta tunti venähti ja opettajan mukaan se ei sotkenut heidän päiväänsä.

Samana päivänä pidin oppitunnin myös Akaan Kylmäkosken kuudesluokkalaisille. Sielläkin mahdollistui tunnin pidentäminen. Ilokseni molempien koulujen kuudesluokkalaiset olivat tosi hyvin käyttäytyviä ja fiksuja keskustelukumppaneita. Japanin lähetystyön oppitunnit sopivat heidän opetussuunnitelmaansa mainiosti, sillä heillä on hiljattain olleet opintojen alla Aasian maantiede ja maailmanuskonnot.

Raiteisilla teillä olen välttynyt vaaratilanteilta vaikka tiistai-iltapäivänä kotiin palatessani 3-tiellä nukuttikin ihan tolkuttomasti. Yritetään ystävät pysyä tiellä! Levosta käsin kevättä kohti!

1 kommentti .

Liikunnan iloa

Tiistai 3.2.2015 klo 21:29 - Kaarina

Lunta on tullut mukavan paljon! Enkä valita yhtään! :D Tämä päivä ja eilinen ovat olleet erityisen kauniita, kun puutkin kantavat täysinäisiä lumikuormiaan. Otin kuvia paljon, ettei vaan unohdu, miten näyttävää täällä on. Meidän pihassa komeilee hyvin mahtava lumilinna. Se alkaa olla jo niin korkea, että minä pelkään sen olevan vaarallinen, mutta Anssilla on kuulemma homma hallinnassa. Hän on rakentanut sen Simeonin kanssa. Melkoiset lumimiehet! Isabella nauttii valmiista tuotoksista ja laskee mielellään lumimäkeä alas sata kertaa perätysteen. Mauno nauttii ihan muuten vaan lumesta vaikka ei välitäkään rakentaa siitä mitään.

Tänään pääsin(olisin varmasti päässyt aikaisemminkin, mutta ei ole ollut intoa) historiallisesti jumppaan, ekaa kertaa viiteen vuoteen. Minä en tunnetusti ole jumppaihmisiä. Inhoan sellaista jumppaa, jossa vedetään täydellä teholla veren maku suussa. Tehojumpat jätän siis suosiolla reippaammille isosiskoilleni. Tämän päiväinen jumppa oli kuitenkin pilates tyylinen, rauhallinen kokonaisuus. Silti tuntui, että lihakset tekivät työtä ja syke ei missään vaiheessa mennyt maksimiin, eikä tullut sitä kauheaa maitohappo-oloa. Jumppa on vieläpä ilmainen Kansanlähetyksen työntekijöille, joten taidan jatkaa sitä tiistaisin aina kun Anssi on paikalla lastenvahtina. Aloitin myös uimisen kerran viikkoon. Se tuntuu hyvältä ja kilometrin ui reilussa puolessa tunnissa Sen jälkeen saan mennä saunaan rentoutumaan!

Koululiikunta on ollut minulle aina kauhistus. Isän perintönä en tajua pallopeleistä mitään. Kerran yritin heittää pesäpalloa oikeaan suuntaan, mutta se lensikin suoraan opettajan päätä kohti. Sydän hyppäsi kurkkuun, mutta opettaja sai siepattua pallon salamana käteensä. Taisimme molemmat säikähtää melkoisesti ja sain kunnon ripityksen sen jälkeen. Uiminen oli hirveää, kun en osannut selkäuintia, en kroolia, enpä oikeastaan mitään muuta kuin rintauintia(nyt siis uin rintauintia pelkästään). Hiihto ei vain ottanut onnistuakseen. Ainoa, mistä nautin ja jossa koin onnistumisen tunnetta, oli telinevoimistelu. Sitä olisi ollut mukava harrastaa enemmänkin, jos olisi ollut mahdollista.

Kodin Kuvalehdessä oli vähän aikaa sitten hyvä pääkirjoitus, jossa päätoimittaja kertoi avoimesti liikuntainhostaan. On rohkaisevaa tietää, että on muitakin, jotka ei varsinaisesti nauti liikunnasta, mutta jotka tekee sitä ihan vain sen takia, että kroppa pysyisi paremmassa kuosissa. Minulla se lähteminen on aina kaikkein vaikeinta. Kuitenkin siitä liikuntasuorituksesta itsestään tulee ihan hyvä olo. Aikaisemmin minulla oli usein tapana aloittaa juokseminen ja tehdä sitä niin tosissaan ja tavoitteellisesti, että parin kuukauden treenaamisen jälkeen lopetin lajin kokonaan. Siksipä yritän nyt tehdä liikuntaa mahdollisimman "miellyttävällä" ja hyvältä tuntuvalta tavalla. Ehkäpä siitä tulisi sitten säännöllinen tapa. Kaipaan kuitenkin sitä nuoruuden aikaa, kun kävelin joka päivä tunnin. Nuorena harrastin sitä isän kanssa, myöhemmin pakotin Anssin kävelemään kanssani. Nyt ei samalla tavalla voi vaan ottaa ja lähteä, mutta hei, lapset kasvavat koko ajan. Ja onhan Anssi luvannut ostaa minulle koiran 60-vuotis lahjaksi. Siitä tulee sitten minun loppuelämäni lenkkikaveri! :D

Mitäs muuta meille kuuluu? Alku vuosi on ollut suhteellisen tyyntä aikaa. Lapset kiukuttelivat kiukkunsa syksyllä ja nyt he ovat varsin seesteisiä(Isabellan 3-vee uhmaikää lukuunottamatta). Etenkin isot pojat näyttävät olevan varsin seesteisiä. Syksy oli heille varmasti sopeutumisen aikaa, jolloin kaikki kiukku kohdistui tietenkin meihin vanhempiin. Koulussa molemmat ovat tsempanneet aina hyvin. Aika luonnollista siis. Tänäänkin ilahdutti kouluterveydenhoitajan soitto. Maunon terveystarkastus oli mennyt hyvin ja hän kehui poikaa reippaaksi ja mukavaksi pojaksi. Maunon jalat olivat tutkittaessa hieman eri mittaiset, mutta se on kuulemma melko tavallista tuossa iässä.

Tälläistä tällä kertaa! Taivaan Isän varjelusta kaikille teille!

Kaarina

1 kommentti .

Sairaalastoori

Sunnuntai 25.1.2015 klo 23:42 - Kaarina

Kello on kuusi keskiviikko aamuna. Minä ja Natanael olemme lähdössä kohti keskussairaalaa. Sairaalassa tulee olla  kymmentä vaille seitsemän, toimenpide aikaa kymmentä vaille kahdeksan. Tarpeeksi aikaa hurauttaa puolen tunnin matka ja parkkeerata sairaalalle. Anssi on laittanut auton puoli tuntia aikaisemmin päälle, jotta se sulaisi edes joten kuten. Pakkasmittari näyttää mukavaa kymmenen asteen pakkasta. Raappaan tuulilasia ulkoa ja sisältä, pyyhin rätillä höyryä. Ei mitään vaikutusta. Sekunnissa lasit ovat taas huurteen peitossa. Näkyvyys nolla. Peruutan sokkona pihastamme ja ajan kuskinpuoleinen ovi auki kohti serkkulaa, jossa tiedän vanhempieni auton lymyilevän. Väännän yläkroppani oven ulkopuolelle nähdäkseni edessä olevaa tietä. Onneksi autoja ei ole liikenteessä kovin montaa näin aikaisin aamulla. Ajan keskellä tietä ja tuskaisten minuuttien kuluttua saavun serkkulan pihaan. Käynnistän toisen auton ja laitan lämmöt kaakkoon. Parissa minuutissa auto sulaa ja karautan kohti moottoritietä ja sairaalaa. Pääsemme turvallisesti perille ja osastolla olemme prikulleen kymmentä vaille seitsemän.

Vauhdikkaan lähdön jälkeen kaiki sujui sairaalalla oikein hyvin. Natanaelin vaiva oli tiedossa jo heti hänen syntymänsä jälkeen ja tiesimme mahdollisen leikkauksen sijoittuvan yhden ikävuoden tienoille. Mitään hengenhätää tai vaaraa pojalla ei ollut, joten turvallisin mielin olimme sairaalassa. Totta kai minua äitinä jännitti toimenpide ja yleensä sairaalassaolo vähän pelotti johtuen ehkä aiemmista kokemuksista suomalaisessa sairaalassa. Japanin sairaalajaksoista oli jäänyt päälisin puolin hyvä mieli ja ehkä Jumala tahtoi, että tästä Suomenkin sairaalakokemuksesta tulisi hyvä. Tiedä sitä, mutta huikaisevan hyvin meitä kohdeltiin sairaalassa. Hoitajat olivat kivoja ja ystävällisiä. Ja ainakun vähänkään tuli sellainen olo, että nyt olisi kiva jos hoitaja tulisi, niin samalla hetkellä hoitaja jo tuli huoneeseen. Hoitajilla oli jopa aikaa jutella ja kuunnella. Luksukselta tuntui myös sairaalan puolesta tulevat vaipat, vaatteet, rasvat ja rintapumput. Mitään ei tarvinnut olla mukana vauvaa varten.  Japanissa kun ainakin viimeisimmässä lastensairaalassa piti olla lasta varten kaikki omasta takaa mukana. Synytyssairaalat olivat toki asia erikseen. Myös muumilakanat ihastuttivat lasten sairaalasängyissä. Teki mieli ottaa niistä ihan valokuva. :) Leikkauksen toimittanut lääkärikin kertoi, kuinka suloinen Natanael oli salissa juuri ennen nukuttamista. Kuulemma niin söpö, että hänen teki mielensä alkaa leikkimään lapsen kanssa mielummin kuin leikkaamaan. Tämä tietenkin lämmitti sydäntäni kovasti.

Parin-kolmen tunnin kuluttua operaation aloituksesta sain tokkuraisen pojan huoneseen takaisin. Kaikki oli mennyt hyvin. Hoitaja tuli pian sitomaan kädessä olevaa tippaa piiloon sideharsolla, pois Natanaelin ulottuvilta. Johtuiko oloni edellisen yön levotomasta ja lyhyestä yöstä vaiko heikosta aamiaisesta, mutta hoitajan rassatessa pojan kanyyliä, minun tuli yhtäkkiä todella kuvottava olo. Sitten alkoi pyörryttämään. Sanoin vaan, että nyt pyöryttää. Hoitaja nappasi pojan sylistäni ja minä sain laitettua pääni alas suin. Usean minuutin kuluttua olo helpottui. Minua kyllä nolotti ihan hirveästi. Aikaisemminkin olen nähnyt pojan kanyylejä rassattavan paljon pahemmin ja nähnyt verta paljon enemmänkin, eikä ikinä ole tullut noin huonoa oloa. Hoitaja touhotti ympärillämme ja toi huoneeseen muhkean nojatuolin, jossa sain löhötä Natanaelin kera. Kerrassaan kilttiä.

Hoitaja oli etukäteen kehoittanut ottamaan yökamppeet tulevaa yötä varten. Noin pienen lapsen kanssa toimenpiteen jälkeen jäätäisiin osastolle tarkkailuun yhdeksi yöksi. Lääkäri päätti kuitenkin toisin iltapäivällä ja antoi luvan kotiutumiselle illansuussa lapsen voinnin salliessa. Minulle tämä oli tietenkin helpotus, sillä sairaalan retkisängyssä olisin tuskin nukkunut silmällistäkään, mutta lapsen puolesta hirviti. Lapsella oli iltapäivällä vielä kuumetta, toimenpidekuumetta kuulemma.  Ja iltapäivällä hän oksensi mahansa sisällön päälleni. Jaha, no tulihan varavaatteilekin sitten käyttöä. Lapsi tuntui vielä illan suussakin, kipeältä, kuumeiselta ja tokkuraiselta. Voisinko tosiaan vain ottaa ja lähteä. Kun käsky kävi ja tippakin poistettiin, niin ei muukaan auttanut. Haavanhoito-ohjeet kourassa ja särkylääkeresepti tietokoneella lähdin kohti kotia vauva kainalossa. Kello oli ehkä puoli kuusi illalla. Hoitaja antoi kyllä ystävällisesti vuorokauden pronaxen annokset mukaani sillä, lähiapteekit olivat jo siinä vaiheessa kiinni. Hieman mietin, että onko tämä sitten yksi tapa säästää yhteiskunnan verorahoja, kotiuttaa puolikuntinen lapsi mahdollisimman varhain. Säästäisivät mielummin vaikka niissä vaipoissa, kuin lapsen terveyden kustannuksella, ajattelin tuohtuneena.

Ehkä olin vain ylihuolehtivainen tai jotain, sillä kotiin palattuamme Natanael nukkui yön kuin pieni possu. Ja seuraavana päivänä hän oli jo melkein kuin oma itsensä. Toki kipulääkkeillä oli suotava vaikutus olotilaan. Minä myös sain nukuttua levollisen yön pitkän ja jännittävän päivän jälkeen. Ehkä se siis olikin ihan siunaus, että pääsimme kotiin jo samana päivänä. Parina seuraavana päivänä Natanael sai särkylääkkeitä listan mukaisesti ja tuntui toipuvan huiman nopeasti. Nyt lääkkeet on lopetettu kokonaan ja potilas on kuin mitään toimenpidettä ei olisi koskaan ollutkaan. :) Suomalaisesta sairaalasta jäi yhden päivän perusteella siis hyvä mieli. Kutsu jälkitarkastukseen tulee sitten toukokuussa.

Huomaatte näköjään, että tykkään sairaalakertomuksista, kun näinkin pienestä ja mitättömästä jutusta kirjoitin pitkän stoorin. Tai ehkä tämä on vain huomionhakuisuutta tai jotain sen kaltaista. Toivottavasti meidän sairaalajaksot jäävät nyt tähän pidemmäksi aikaa. Kovasti olen kiitollinen, että olemme säästyneet isommilta sairaalareissuilta. 

Kiitollisin ja siunaavin terveisin,

Kaarina

8 kommenttia .

Kylmää kyytiä

Torstai 22.1.2015 klo 14:13 - Anssi

Olin eilen pitämässä lähetystilaisuutta Kylmäkosken seurakuntatalolla Akaassa, siis Pirkanmaalla. Meno Kylmäkosken lähetyspiirissä oli otsikon vastaisesti kaikkea muuta kuin kylmää. Toistakymmentä lähetyksen ystävää otti minut ja mukanani olleen Isabellan lämpimästi ja rakkaasti vieraikseen. Kiinnostus Japanin lähetyksen asiaa kohtaan oli suurta, meillä oli hyvää keskustelua puheeni aikana ja sen jälkeisillä kirkkokahveilla. Kiitos teille Kylmäkosken väki!

Se kylmempi kyyti liittyy Toyota-autoomme, jossa puhallus toimii tuuripelillä. Kun Kaarina lähti aikaisin aamulla liikenteeseen, tuulilasi ei sulanut ollenkaan. Onneksi samalta kylältä saatiin käyttöön laina-auto, jolla päästiin jatkamaan matkaa. Kilometrin ajomatka jäisellä tuulilasilla laina-auton luo oli kuitenkin kylmää ja riskialtista.

Ryttylän kotimme on ollut talven nollakeleillä jopa kuuma, vaikka pidämmekin tuuletussyistä mökkimme räppänöitä usein auki. Toista se on näillä kylmenneillä keleillä, vaikka pakkasta ei olekaan kuin kymmenisen astetta. Nyt tuntuu nurkat viileiltä ja takkaa tulee poltettua entistäkin ahkerammin. Eilen sain varastomme viimeisimmät klapit poltettua. Onneksi pihalla seisoo vielä tukeva puukasa, sillä halkomies toimitti minulle kesällä yhteensä viisi kuutiota polttopuita. Varastoni seinustalle mahtuu kerrallaan muutama kuutio halkoja. Tänä iltana olisi siis luvassa jäljellä olevien halkojen kuljetus pihan pressun alta neljän seinän sisälle, varastoon. Isot pojat saavat auttaa minua tuossa hommassa, sillä erään naistenlehden mukaan lapsille on hyväksi päästä mukaan kodin töihin. Lapsityövoima tässä muodossa on tervetullutta! Toinen pojista saa purkaa ulkona olevaa puukasaa pulkkiin ja toinen heistä saa kasata kaunista puukasaa varastoon. Itse toimin välimiehenä eli kuljetan puita pulkalla puukasalta varastoon. Samalla tulee valvottua työn etenemistä projektin molemmissa päissä. Hienoja nämä perheen miesten yhteiset hetket ainakin suunnitelmina paperilla.

Mauno on siis jo kuntoutunut halkohommiakin ajatellen, tiistaista lähtien hän on käynyt koulua. Yli viikon jatkunut yhtäjaksoinen kuume lakkasi kuin seinään sunnuntai-iltana. Samanaikaisesti mm. Nastolan seurakunnan Levähdyspaikan väki rukoili meidän Maunon puolesta. Olin Nastolassa puhumassa kutsumuksesta. Paikallisten ja osin pitkältä ajalta tuttujen kristittyjen tapaaminen oli minulle kovin rohkaisevaa. Saamapuolella sitä tunnen olevani aina kun lähetystilaisuuksien nimissä saan johonkin päin Suomea matkustaa. Reissuilla tajuaa, että meitä on iso joukko yhdessä Suuressa Mukana.

Käytin muuten Nastolan reissulla ensimmäistä kertaa Kansanlähetyksen uusinta autoa C5-mallin Citroenia. Vaikka siinäkin on jo kohta satatuhatta kilometriä mittarissa, ruosteisiin Toyotoihin tottuneelle kuljettajalle ajokokemus oli hohdokas. Hienoa olla näissä Lähetyksen hommissa, kun saa tottua kaikkeen ja kaikenlaiseen, välillä kylmään ja toisinaan kuumaan.

Suuntaamme muuten kuumaan Japaniin ti 9.6.2015 jHs. Pyydämme esirukousta valmistelujen suhteen ja sen puolesta, että kristillinen todistuksemme Japanissa saisi Jumalan armosta olla jotakin muuta kuin haaleaa.

Siunattuja pakkaspäiviä Sinulle!

2 kommenttia .

Härkäviikot

Perjantai 16.1.2015 klo 15:07 - Anssi

Vuoden ensimmäinen blogikirjoituksemme! Taitaa olla talviunta nukuttu Savosilla, kun kotisivuilla ei ole ollut kuulumisia. Eikös se vähän niin ole, että henkilön elämän laatu määräytyy sosiaalisen median yms. internet-aktiivisuuden perusteella. =)

Joulun aikaan tartuin pitkästä aikaa romaanikirjallisuuteen. Luin rikosromaania, jonka sain joululahjaksi itse kirjailijalta, hyvältä ystävältäni. Kirja tempaisi minut niin mukanani, että yhtenä yönä näin painajaisunta, jossa olin sotkeutunut rikolliseen toimintaan. Ajattelin unessa kauhuissani, että "olisi pitänyt pitäytyä lähetyssaarnaamisessa ja pysyä erossa rikoksista". Helpotus oli suuri kun herätessäni tajusin, että en olekaan poliisien ja petollisten rikoskumppaneiden maalitaulu.

Talvi on tuonut mukanaan myös ulkoiluharrastuksia. Pulkkamäkeä on laskettu pihassa jä lähetyskeskuksen mäessä. Lumitöitä on ollut sopivassa suhteessa. Ilahduttavaa oli käydä pitkästä aikaa pilkillä. Ykslammella oli kymmenen senttiä jäätä, paitsi siinä avantouintipaikalla, jota välttelimme. Mukanamme oli eräs japanilainen ystävä, jolle pilkkiminen oli eksoottista. Hänkin sai kokea kalan nostamisen hienoutta. Saimme yhteensä neljä ahventa.

Tammikuu on tuonut mukanaan ensimmäiset taudit. Mauno on maannut koko viikon korkeassa kuumeessa, eli ei päässyt minään päivänä kouluun. Epämääräisen tulehduksen (Ainakin korvassa näytti jotakin olevan) takia aloitettiin laajakirjoinen antibiootti, joka ei tosin vielä kahdessa päivässä ole tehonnut. Nieluviljelyn tulokset eivät ehtineet vielä tämän viikon nimissä tulla, mutta niitä kysyttäessä hoitaja kertoi Hausjärven ensimmäisten influenssatapausten tulleen todennetuiksi verikokeilla. Eli ainakin jatkossa pitkät, korkeat kuumeet pistetään herkästi influenssan piikkiin. Sitä kai se voisi olla Maunonkin tauti. Voimat se ainakin vie ja kuumelääkettä kuluu. Muut olemme täysin terveitä.

Seurakunnissakin olemme taas päässeet käymään. Hämeenkoskella vierailimme Loppiaisena. Samalla viikolla vierailin yksin Kuhmoisten miesten kotaillassa, jossa sain kohdata kymmeniä miehiä ja kertoa Japanin työstä. Ylihuomenna suuntaan Nastolaan.

Täytyykin tästä nyt luikahtaa paikalliselle parturi-kampaajalle, etten ole Nastolassa ihan talvipesästä nousseen karhun näköinen.

sayoonara!

3 kommenttia .

Vanhemmat kirjoitukset »