Aurinko pimeni

Maanantai 21.5.2012 klo 16:36 - Anssi

Auringonpimennys on aikamoinen ilmiö. Viimeksi kun minulla olisi ollut mahdollisuus nähdä tuo harvinainen tapahtuma, oli vuosi 1990 ja kesäyö Suomessa. Nukuin tuolloin sikeästi seurakunnan leirisaaressa ja auringonpimennys jäi näkemättä.

22 vuoden aikana on näköjään tapahtunut se edistyminen, että tällä kertaa, Japanin auringonpimennystä odotellessa, olin jo painanut tarkasti mieleeni oikean ajankohdan 21.5.2012 klo 7.30 korvilla. Asiaan perehtynyt työtoverini kertoi tämän auringonpimennysasian minulle onneksi viime viikolla. Hän myös kehotti ostamaan monissa paikoissa myytävänä olevat erityispimennetyt lasit. Jostain syystä ne jäivät hankkimatta.

Joka tapauksessa heräsimme tänä aamuna innolla seuraamaan harvinaista ilmiötä. Olin vähän pettynyt kun tunnelma ei ollutkaan niin poikkeuksellinen kuin olin odottanut. Itse en erityistä maiseman hämärtymistä juuri huomannut, aurinko tuntui paistelevan melko normaalisti ohuiden pilvenriekaleiden seurana.

Hämmästys oli melkoinen, kun Maunoa koulutaipaleelle saattaessani, koulukaverin äiti ojensi käteemme mustat lasit. Mauno riemuitsi: ”näen kuun”. Sain selittää hänelle, että se ei ole kuu vaan aurinko, joka on osittain kuun peittämä.

Työtoveri näytti sittemmin ottamiaan upeita valokuvia, joissa aurinko näytti sormuksen kaltaiselta renkaalta. Koska kuu on tällä hetkellä maasta käsin nähtynä poikkeuksellisen pieni, se ei sen takia pystynyt pimentämään kovin täydellisesti auringon säteilytehoa, vaikka osuikin täydellisesti auringon eteen. Aurinko hallitsee.

Seuraavan auringonpimennyksen näkemisestä minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta tänään oli ainutlaatuinen, hieno päivä.